Phytophthora ja Alnus spp. (lepät) / JKI, Julius Kühn-Institut, Federal Research Centre for Cultivated Plants ; Benoit Marçais/Claude Husson

Abstract

Alnus spp. (lepät) kuuluvat koivukasvien heimoon (Betulaceae) ja niihin kuuluu 35 pensa- ja puulajia, jotka ovat levinneet koko pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle vyöhykkeelle (http://www.discoverlife.org). Alkuperältään eurooppalaisia lajeja on neljä: A. incana (harmaaleppä), A. cordata (italianleppä), A. glutinosa (tervaleppä) ja A. viridis (pensasleppä). Alkuperältään amerikkalaista punaleppää (A. rubra) on käytetty laajoihin istutuksiin myös joissain Euroopan maissa (Claessens, 2003). Pioneerilajina lepällä on tärkeä ekologinen roolinsa, sillä se kestää sekä korkeaa pohjavettä että ajoittaista tulvimista. Yleisin laji on A. glutinosa ja sitä esiintyy jopa 1800 km korkeudella. Alnus glutinosa n kyky sietää märkyyttä tekee siitä ihanteellisen lajin jokialueille, joissa sen juuristo sitoo jokitörmien maata estäen eroosioita (Webber ym., 2004). Lepät parantavat myös maan huokoisuutta ja ravinteisuutta (symbioosi Frankia typensitojamikrobien kanssa), veden laatua (suodatus ja puhdistus) ja vaikuttavat jokitörmien eläimistöön. Monille linnuille ja hyönteisille olossuhteet rantalepikoissa ovat ihanteelliset ja sen vedenalainen juuristo tarjoaa kaloille turvapaikan. Alnus incana on yleinen leppälaji Keski- ja Itä-Euroopassa, etelässä se kasvaa pääosin vuoristoalueilla.Se uusiutuu juurivesoista ja kestää sekä kuivuutta että tulvia. Harmaaleppä on tärkeä pioneerilaji jokipenkoilla maan sitojana (Jung & Blaschke, 2004). A. cordata ja A. viridis ovat harvinaisempia kuin terva- ja harmaalepät. Italianleppä on kotoperäinen Korsikan ja Italian alueella, pensasleppä Keski-Euroopan vuoristoalueella (Claessens, 2003).