Phytophthora ja spp. (koivu) / JKI, Julius Kühn-Institut, Federal Research Centre for Cultivated Plants ; Arja Lilja/Kirsten Thinggaard/Alenka Munda

Abstract

Koivut ovat tärkeitä boreaalisen vyöhykkeen pioneerilajeja. Ne ovat kesävihantia, tuulipölytteisiä ja yksikotisia ja niiden runsas siemensato leviää hyvin tuulen mukana. Suvussa on yli 60 lajia (määrä vaihtelee eri lähteiden mukaan aina 120 asti). Betula pendula (rauduskoivu) ja B pubescens (hieskoivu) kasvavat lähes koko Euroopassa sekä Aasian pohjoisosassa (Hämet-Ahti ym., 1989, Niemistö ym., 2008). B. alleghaniensis (keltakoivu), B. lenta (sokerikoivu), B. papyrifera (paperikoivu), B. populifolia (poppelikoivu) ja B. nigra (mustakoivu) ovat tavallisia koivulajeja Pohjois-Amerikassa (Hämet-Ahti ym., 1989; Verkasalo, 1990). Varsinkin pohjoismaissa B. pendula on tärkeä puulaji sekä vaneri- että sahateollisuudelle, mutta sitä käytetään myös yleisesti puisto- ja pihapuina. Samoin B. alleghaniensis, B. lenta ja B. papyrifera ovat lajeja, joita kasvatetaan teollisuuden tarpeiksi. Koivut kestävät hyvin kylmyyttä ja Keski-Euroopassa ne kasvavat usein vuoristoalueilla. Monet koivulajit kuten B. nana (vaivaiskoivu), B. pubescens subsp. czerepanovii (tunturikoivu) ja B. utilis (himalajankoivu) ovat tyypillisiä metsärajapuita. B. nana kasvaa pensaana tai varpuna pohjoisilla alueilla ollen esiintymiseltään maailman pohjoisin koivulaji. Alalaji B. nana subsp. nana kasvaa lähinnä Pohjois Euroopassa ja Venäjällä, sekä muun muassa Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Vaivaiskoivu ja sen alalaji kasvavat Yhdysvaltojen pohjoisosissa ja Koillis-Aasiassa, ja niiden eteläisimmät esiintymisalueet ovat vuoristossa muun muassa Skotlannissa ja Alpeilla. B. utilis puolestaan kasvaa sekä puuna että pensaana ja on kotoisin Himalajalta (Hämet-Ahti ym., 1989; http://www.discoverlife.org).